keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Buut vetreytyy









Ylemmässä Prikka naperon oloinen, alemmassa ollaan niin aikuista ja isoa että!

Pihalla on näin kesäistä! Aikas kiva!

On käyty eläinlääkärillä toistamiseen ja osteopaatti meillä. Kiila varsinkin on ihan silmissä vetreytynyt. Kovin oli turpea ja nestettä kerännyt. Jinga ei enää onnu liikkeelle lähtiessä, Kiila kylläkin. Mutta siis kaiken oireilun takana anaalit. Takapään tukkoisuus on vetänyt molemmat seniorit ihan piukaksi paketiksi ja Kiilalla aineenvaihdunta hidastunut ja nestettä kertyi ylen määrin. Nyt runsaan viikon aikana aineenvaihdunta on päässyt vauhtiin ja koiralta löytyy uuma ja mikä tärkeintä pilkettä silmissä. Ja minä, kun kuvittelin, että vetämällä takapäätään saivat itse vaivaansa helpotusta. Moisesta "pikkuvaivasta" syntyy ikäviä isoja vaivoja. No, aina oppii. Ja taas oli iloinen ja kevyt mieli niin koirilla kuin omistajallakin. Vain parin tunnin sessio ja koirat hoituu, kun aiemmin piti varata kokonainen työpäivä osteopaattivisiitteihin. Kiitos Luunhalaaja!
Toinen ongelma oli Kiilan hampaat, nyt on hammaskivet poistettu ja seuraillaan pitääkö mennä ihan röntgeniin, kun sekä kulma- että keskimmäiset poskihampaat ovat lohkipoikki. Nyt kuitenkin näytti etteivät olisi juurestaan tulehtuneet, mutta mutta seurata pitää.
Viikonloppuna päästiin tokoilemaan Vuorenmaan Markon oppeihin uudemman kerran. Ja kylläpä oli tehokkaat täsmätreenit. Ekassa sessiossa pureuduimme Jingan kaukoihin. Aika hyvin tosi pienellä siirtymällä teki sarjan (ilmeisesti riman pitäminen takajalkojen edessä on vähän avittanut tilannetta) mutta nyt otettiin rima maassa asennossa olevan koiran jälkojen ylle. Hyvin veti etutassujaan taakse ylösnoustessaan. Tsekkasimme myös hyppynoudon kolautusta. Hyvinhan Jinga hyppii ja korkealle mutta viime aikoina kolahdus on kuulunut useammin. Nyt otettiin lääkkeeksi kuollut kapula (en siis heittänyt kapulaa, vaan vein sen hypyn taakse), hyvin hyppi Jinga korkean esteen yli mennen tullen.
Tokassa sessiossa tehtiin tunnaria ja voi se on nyt mennyt ales ja pilalle ja olemme tuhon omia. Taas toi koira väärän. Laitettiin sitten Jinga etsimään yksinäistä piilotettua tunnaria, ei löytynyt heti ja niin vaan antoi pieni koira periksi, ettei jatkanut etsintäänsä. Kävin näyttämässä ja sen jälkeen löytyi oma. JInga lähetettiin heti perään tunnarien joukosta omaansa etsimään ja nyt oli nenä auki. Mutta siis noin kolmas kerta peräkkäin, kun liikkuroituna menee usko oman löytämiseen. Seuraavana sadeaamuna tehtiin sisällä, niin Jinga ei edes halunnut lähteä etsintöihin. Onneksi seuraavana päivänä pihalla oli ihan iloinen ja toimiva tunnarin tunnistaja. Jospa se tästä… Sitten vaihdoinkin koiran lennosta toiseen (vähän niinkuin yleisön pyynnöstä) ja voi "mitä olet tehnyt sen turkille, miten se voi olla noin kiiltävä ja sileä, ja miten kaunis pää". Ihan hieno pramille tulo meillä, tehtiin pienesti kontaktia ja näytin miten Prikan paikka aina siirtyy taaemmas meidän sivulla-maahan-sivulla-sarjassa. Namin avulla (ei houkuttelemalla vaan anna-olla luopumisen kautta) nostatettin koira oikealle paikalle. Ja vahvistamalla oikeata paikaa sivulla, asia korjaantunee itsestäänkin. Olipa hyvät treenit. Alla olevat kuvat eivät ole sunnuntain hallitreeneistä vaan Kinnusen Ellin kuvaustreeneistä Köhniöllä viikkoa aiemmin.







Tokokuvat Elli Kinnusen ottamia.

Ihan meinasi unehtua. Meillä on supersankari jälkipolvessa. Ennen helatorstaiviikonloppua Fun oli yhtä nollaa vailla kakkososissa, nyt Fun yhtä nollaa vailla kolmosissa! Superhienoa, onnittelut Supersankareille Carina ja Fun! Nollia ja ykkössijoja sateli Kokkolan ja Vaasan kisoissa!

Fn ja kisakaverinsa Putte, kuva Carinan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti